Voimakenttä

Taiteet yhteiskuntaa etsimässä

Rehjan saaressa käyty keskustelu otti lähtökohdakseen seuraavan havainnon: Ero perinteisten esittämisen instituutioiden ja käytäntöjen ja toisin tekemisen välillä, valtavirran ja vaihtoehtojen, keskustan ja marginaalin, jne. ei ole koskaan ollut esteettinen vaan poliittinen.

Eroja on usein harhauduttu perustelemaan pelkästään muotojen ja estetiikan tasolla. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, etteikö erilaisia tai uusia muotoja ymmärrettäisi, vaan siitä että niitä ei haluta ymmärtää. Ymmärtämästä kieltäytyminen on poliittinen valinta ja linjanveto riippumatta siitä miten poliittisesti se artikuloidaan. Kysymys on siitä, miten taiteellinen toimijuus ymmärretään yhteiskunnassa, ja suhteessa siihen, mitä taiteellisen toiminnan alaan luetaan ja mihin sillä on lupa.

Meidän, Rehjan saareen kokoontuneiden tekijöiden kannalta olennaista on ensinnäkin oman eli yhteisen poliittisen positiomme selvittäminen. (Sillä sellainen meillä mitä ilmeisimmin on ja siitä johtuu tarve kokoontua ja keskustella, vieläpä näin erityisissä olosuhteissa ja erityisten yhdessä hyväksyttyjen toimintatapojen mukaisesti.) Kun kyseinen positio on meille riittävän selvä, meidän on mahdollista tehdä se selväksi myös toisille. Voimme siitä lähtien ottaa poliittisen position eli tulla kollektiiviseksi toimijaksi ja lausua "Me taiteilijat". Voimme sanoa näin yksin, joukolla sekä moninaisina erityyppisinä ryhminä.

Tässä vaiheessa, siis alustavasti, määrittelemme yhteisjaollisen positiomme seuraavasti: Kysymys on yhteisestä pyrkimyksestä synnyttää taiteen keinoin toisenlaista (yhdessä) olemisen tapaa; kysymys on mahdollisuudesta muuttua yhdessä muiden kanssa. Syyt tähän yhdessä tapahtuvaan, mutta kunkin yksilön kohdalla erikseen konkretisoituvaan muuttumiseen ovat globaalit ja ekologiset.

Tavoitteena on taiteilijoiden keskenään synnyttämä muodostelma, joka kutsuu toimimaan yhdessä ja erikseen yhdessä hyväksyttyjen ja tunnustettujen syiden ja päämäärien vuoksi. Johon liitytään toimimalla noiden syiden ja päämäärien mukaisesti ja johon kaikki halukkaat ovat kutsutut. Tätä muodostelmaa kutsumme yhteisestä päätöksestä "Voimakentäksi".

Voimakenttä ei ole yhdistys eikä ryhmittymä, ei pelkkä solidaarisuusrintama valmiiksi annetussa maailmassa, ei myöskään verkosto, vaan paikasta, ajasta, asemasta ja iästä riippumaton yhteinen, silti keskusjohtamaton ja ennustamaton tapa olla ja toimia tavalla, joka voi synnyttää uudenalaista, ekologisesti ja globaalisti perusteltavissa olevaa tietoisuutta ja todellisuutta.

Koska Voimakenttä perustuu poliittiseen asennoitumiseen ja virittäytymiseen, se ei sulje pois eri taiteellisen tekemisen lajeja. Se ei aseta tekemiselle laatuvaatimuksia. Se ei sido yhteiseen estetiikkaan eikä esteettisiin arvostuksiin. Se ei luo identiteettiä eikä yhdenmukaista. Se mieltää yhteiset jaettavansa niin suuriksi, että ne voidaan kohdata ja ratkaista vain yhdessä.

Voimakentän poliittisuus lähtee näkemyksestä, että käsissämme olevat globaalit ja ekologiset haasteet – joiden vaikutuksessa ja kanssa meidän on elettävä ja työskenneltävä, halusimmepa sitä tai emme – eivät ratkea itsestään tai markkinoiden itsesäätelyn avulla, vaan niiden ratkaiseminen edellyttää konkreettisia ja läpikotaisia muutoksia tavassamme aistia, tuntea, ajatella ja toimia.

Voimakentän toimintamuotoina voisi olla:
1) Yhteiset julkiset kannanotot, vetoomukset, kommentit, epäluottamuslauseet, kysymykset. Tämä tapahtuu sekä perinteisen lehtikirjoittelun muodossa mutta myös performatiivisesti.
2) Yhteiset esiintymiset ja uudet tuotannolliset muodot. Teosten, tekijöiden yhteisöt. Taiteiden välinen vuorovaikutus.
3) Mahdollisuus puhua ja esiintyä Voimakentän nimissä. Voimakenttää voi edustaa yhtä hyvin yksilö, yksittäinen esitys kuin kokonainen tekijäryhmä tai yhteinen tapahtuma.
4) Yhteiset kokoontumiset, joiden aikana sovitaan toiminnan syistä, muodoista ja periaatteista. Kajaanin teatteritapaamiset voisivat tarjota mahdollisuuden juuri tähän.
5) Taidepolitiikan kehittäminen ja perustelu kansalaispolitiikan mallina ja laboratoriona. Vrt. taitelijapalkka – kansalaispalkka.
6) Aktivismi.

Voimakenttä pyrkii leviämään. Teot ja toiminta sen piirissä syttyvät pisteittäin, simultaanisesti ja usein toisistaan riippumatta. Tärkeintä on tarjota kunkin omalle tekemiselle ja toimimiselle jatkuva yhteinen kaikupohja ja tuki, mahdollisuus ymmärtää, kokea ja perustella oma tekemisensä osana yhdessä toteutuvaa ja toteutettavaa muutosta.